Nopeita vastauksia avainkysymyksiin
Diabeteksen munuaistauti voi olla sinulle tai läheisellesi entuudestaan tuntematon sairaus. Koostimme yleisiä kysymyksiä ja tiiviitä vastauksia helpottamaan aiheeseen tutustumista.
Diabeteksen munuaistauti on diabeteksen aiheuttama krooninen munuaissairaus. Muun muassa pitkäkestoinen korkea verensokeritaso ja kohonnut verenpaine vaikuttavat taudin syntyyn. Tauti ilmenee valkuaisvirtsaisuutena tai munuaisten suodatuskyvyn heikkenemisenä.
Munuaisilla on useita elintärkeitä tehtäviä. Munuaiset suodattavat verestä ylimääräistä nestettä, suoloja ja kuona-aineita ja poistavat tarpeettomat aineet virtsan mukana. Munuaiset myös erittävät useita hormoneja.
Munuaistautia voi ehkäistä huolehtimalla hyvästä verensokeritasapainosta sekä välttämällä kohonnutta verenpainetta ja kolesterolia. Tautia aiheuttaviin riskitekijöihin voi puuttua vähäsuolaisella ruokavaliolla, riittävällä liikunnalla, tupakoimattomudella sekä painonhallinnalla.
Useat tekijät vaikuttavat diabeteksen munuaistaudin syntyyn. Moniin näistä voi itse vaikuttaa. Tunnettuja riskitekijöitä ovat korkea verensokeri, kohonnut verenpaine, kohonneet veren rasva-arvot, sydän- ja verisuonisairaudet, pitkään sairastettu diabetes, lihavuus, ikä, tupakointi, vähäinen liikunta, perinnöllinen alttius ja miessukupuoli.
Diabeteksen munuaistauti on alkuvaiheessa pitkään oireeton, eikä munuaisvaurioiden kehittymistä ole siksi helppo havaita. Sairauden ensimmäisiä merkkejä ovat valkuaisen määrän lisääntyminen virtsassa ja munuaisten toimintakyvyn heikentyminen.
Diabeteksen munuaistautia on tärkeä hoitaa, sillä hoitamattomana tauti etenee. Lisääntynyt valkuaisen määrä virtsassa voi johtaa vaikeaan munuaistautiin ja lopulta keinomunuaishoitoon tai munuaissiirtoon. Sairaus myös lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.
Diabeteksen munuaistautia voidaan hoitaa puuttumalla kokonaisvaltaisesti ja pitkäkestoisesti sairauden taustalla vaikuttaviin riskitekijöihin. Hoito on yhdistelmä elintapahoitoa ja lääkehoitoja. Hoidolla voidaan ehkäistä munuaistaudin etenemistä ja pienentää sydän- ja verisuonitautien riskiä.
Diabeteksen munuaistaudin toteamiseen käytetään kahta koetta. Virtsanäytteellä selvitetään albumiinin määrä virtsassa (U-AlbKre) ja verikokeella määritetään munuaisten suodatuskyky (eGFR).
Diabeteksen munuaistautia seurataan säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa. Seurannassa käytetään samoja testejä kuin taudin diagnosoinnissa.
U-AlbKre = albumiinin ja kreatiniinin suhdetta virtsassa mittaava laboratoriotesti
Albuminuria = valkuaisvirtsaisuus
eGRF = glomerusfiltraatio, munuaisten suodatuskyky
Sekundaari munuaistauti = toisen sairauden, kuten diabeteksen seurauksena kehittynyt munuaistauti
Diabeettinen nefropatia = diabeteksen munuaistauti
